Elämää Maskin kanssa ja sen jälkeen
Yksi vuosi Espanjassa vastaa kymmentä vuotta Suomessa. Näin julisti vanha perhetuttumme ja vannoutunut Espanja-fani 1980-luvun Keuruulla. Nyt uskon tuon edesmenneen psykiatrin vahvaan sanomaan. Vuodessa täällä Aurinkorannikolla voi tapahtua, vaikka mitä. Vanhassa normaalissa vuoden aikana syntyi ja kuoli lukuisia baareja, ravintoloita ja kauppoja. Niiden elinkaari ei todellakaan ollut pitkä. Kahdessa vuodessa oltiin tehty jo pitkä ja merkittävä aurinkorannikkoura. Nyt uudessa normaalissa aika voi olla vieläkin lyhyempi. Maski ja maskit ovat olleet minulle tuttuja jo pitkään. Loppuvuodesta 2013 olin avaamassa Bar Maskia, tuota monille rakkaaksi muodostunutta omalaatuista teatteribaaria. Maskin legenda on syöpynyt monien aurinkorannikkolaisten mieliin. Siellä jääkylmää valkoviiniä juotiin aina korkeavartisista laseista. Ja paljon ja boheemin sivistyneesti. Bar Mask oli täynnä maskeja: aitoja kullattuja venetsialaisia, irvistäviä meksikolaisia, yltiövärikkäitä keraamisia, kiinakaupan muovisia hirvityksiä ja asiakkaiden omia taidonnäytteitä. Yhtään sinistä kirurgista maskia ei baarin seiniltä löytynyt. Toisinaan baarissa oli kuitenkin maskipakko, teemallinen ilta, jota silloin hieman kummeksuttiin. Nyt vuonna 2020 se on ihan normaalia, uutta normaalia. Bar Mask oli aikaansa edellä, oman aikansa tulenkantaja.
Nyt elämme science fiction –elokuvassa. Meidät kaikki on castattu siihen. Kevään roolivaatesuositus oli vaaleansininen kirurginen maski ja siihen yhteensopivat vaaleansiniset tiukat kertakäyttöhanskat. Kyllä elokuvan pukusuunnittelijalle oli tullut kiire. Myöhemmin kumikäsineitä ja maskeja oli jo muissakin väreissä. Itse halusin käyttää mustia käsineitä. Ne olivat jotenkin niin stailit ja sopivat yhteen beigen väristen housujeni kanssa. Kesän aikana pukusuunnittelijat antoivat lisää variaatioita pukeutumiseen. Maskeja oli jo eri materiaaleista ja kuoseista. Ihmiset saivat alkaa hifistelemään omilla tuotoksillaan ja merkkiliikkeiden design-malleilla. Osa, oman elokuvamme maskeista, olisi varmasti kelpuutettu edesmenneen Bar Maskin seinälle.
Maskeihin ja haalareihin sonnustautuneet science fiction –hahmot ovat rakentaneet Espanjassa rivakasti 5g-verkkoa. Espanja on 5g –verkon kärkimaita. Voimme olla rauhassa kotona ilman maskia ja nauttia todellisista laajakaistaisista yhteyksistä, joihin useat omat kodinkoneemme ja laitteemme ovat kytkettyinä. Elämme todeksi omaa science fiction –elokuvaamme. 50 vuotta sitten luulimme, että autot lentäisivät. Ne eivät lennä valitettavasti vieläkään. Kuitenkin bitit, data ja sähkö lentävät sellaisella nopeudella, ettemme sitä voi tajuta. Milloin iskee yhteiskuntaamme lamauttava tietokonevirus tai sähköjärjestelmämme tuhoava softavirus? Toivottavasti meitä ei castata siihen science fiction –elokuvaan.
