MARKUS AHO

KIINTEISTÖNVÄLITTÄJÄN OMAA ELÄMÄÄ ESPANJAN AURINGON ALLA

"Täältä löytyy oman elämäni pieniä ja suuria tarinoita: vahvoja tunteita, turhamaisia yksityiskohtia ja armotonta elämän paloa. Elämä on oppimista, taistelua ja hetkestä toiseen siirtymistä."

BLOGIT

Elämä on ihmeellistä ja oudon monimuotoista. Tällä palstalla voit seurata elämääni myös työajan ulkopuolella. Vuodet Espanjassa ovat tuoneet tuhansittain uusia kohtaamisia, iloja, suruja, menestyksen tunnetta mutta myös todellisia haasteita. Vanhan perhetuttuni sanonta yksi vuosi Espanjassa vastaa kymmentä vuotta Suomessa, pitänee paikkansa.

 
Search
  • Markus Aho

Jos haaveet loppuvat, niin onnellisuus häviää

Onnellisuus on minulle jatkuva tutkimusmatka itseeni ja ympärillä olevaan maailmaan. Ei kuitenkaan enää pragmaattiseen yhteiskuntaan ja sen jopa tyhmiin kiemuroihin. Nykyinen yhteiskuntapolitiikka sen hienoimmassa merkityksessä on kadonnut mielestäni. En usko meitä hallitsevaan järjestelmään, vaan välillä toivon jopa sen kaatuvan. En haaveile yhteiskuntasopimuksesta tai edes maailmanrauhasta. Omalla sairaalla tavallani nautin Donald Trumpin tuomasta tuulahduksesta maailmanjärjestykseen, EU:ta hajottavasta kansallisvaltiokiihkoilusta, josta Soini ja Brexit ovat aitoja ilmentymiä. Maailma haaveilee ja on sen myötä onnellinen. Se kaipaa muutosta. Samalla tavalla kaipaan minäkin. Minun on helppo palata ajatuksissa II maailmansotaan ja sen onnellisen sekasortoiseen aikakauteen, jossa olin nuori arjalainen natsiluutnantti. Tuo edellisen elämäni minä, nuori ja komea saksalaismies kuoli vain 22-vuotiaana kuppaan. Nuo kaksi minääni sekä mennyt, nykyinen ja tuleva yhteiskunta vaalivat muutoksia. Ja vain haaveet muutoksesta tuovat onnellisuutta.

Oli onni syntyä Keuruulle. Siellä onnellisuuden siemenet saivat itää rauhassa. Onnellisuutta hain haaveista. Keuruu omassa syrjäisyydessään ja siitä syntyneestä itsekeskeisyydestään loi minulle hienon haaveiden tyyssijan. Sieltä oli helppo matkustaa omassa haavemaailmassaan kaikkiin maailman kolkkiin ja tunnetiloihin. Se oli kuitenkin haastavaa, sillä oma ja ympäröivä ajatusmaailma ei sallinut kaikkia niitä asioita, joista silloin haaveilin. Haaveille asetettiin rajat, aivan kuin kunnon kansalaiselle kuuluukin. Taisin olla hukassa.

Nyt en tiedä, muistanko 80-luvun, LIFE Vol. 1.0, haaveeni oikein. En kuitenkaan ole saavuttanut niitä. Minusta ei tullut näyttelijää, lääkäriä, ei tietojenkäsittelytieteen ja historian opettajaa eikä edes kunnon kauppatieteilijää. En muuttanut opiskelemaan Kalifornian maineikkaaseen UCLA:n yliopistoon enkä ole saanut avomallista mustaa Porschea. Lontoon Cityssä minulla ei ole lasipalatsitoimistoa. Perheestä ja lapsista ei ole tietoakaan. En muista edes, haaveilinko rakkaudesta tai intohimosta. Haaveilin varmasti vain elämästä selviytymisestä, mielentoisista kokemuksista ja ennen kaikkea hyväksynnästä. Osan niistä olen pienessä mittakaavassa saavuttanut. Olen saanut tehdä mielenkiintoista työtä, jota en edes lapsuudessa tiennyt olevan. Olen kokenut asioita, joita lapsuudessani pelkäsin sekä kokenut maailmalla asioita, joista ei puhuttu tai edes tiedetty. Siinä sivussa olen saanut ripauksen kanssaihmisten hyväksyntää, jota silloin kaipasin. Mutta onnellisuusmatkani on vielä pahasti kesken.

Milleniumia edeltävä ja sitä seuraava vuosikymmen, LIFE Vol 2.0, oli minulle haaveiden ja onnellisuuden kirkasta boolia. Haaveita tuli ja meni. Ne olivat epämääräisessä järjestyksessä suuressa kristallikulhossa. Joskus haaveet toteutuivat ja joskus kariutuivat liiankin nopeasti. Onnellisuus oli sirpaleista. Nämä sirpaleet olivat vahvoja ja tunteikkaita. Elämä oli nopeaa ja tyylipuhdasta. Se oli täynnä uusia businessmahdollisuuksia, kalliita aurinkolaseja ja Champangea. Brysselistä tuli haaveitteni uusi henkinen kotini. Se edusti minulle sitä uutta maailmaa, jossa tunsin eläväni täysillä.  Halusin palata aina sinne.  Ja totuuden nimissä tuo tunne ei ole vieläkään hävinnyt minusta. Sain rakkautta ja ihannointia. Koin olevani oikeasti hyväksytty ihminen, josta olin lapsuudessani haaveillut.

Nyt elämäni vaiheessa LIFE Vol. 3.0 koen olevani lähempänä onnellisuutta. Onni muodostuu pienistä asioista. Se ei ole tyylipuhdasta kiiltoa tai kiitoa, eikä turhissa haaveissa elämistä. Siinä ei haeta hetken huumaa tai armotonta menoa. Se on olemista tässä ja nyt. Ja vähän tulevaisuudessakin. On mielenkiintoista huomata itsestään niitä piirteitä, jotka kadotin shampanjanhuuruisen aurinkolasiaikakauden aikana. Olen innostunut elämän suurista tunteista, voimasta ja läheisyydestä. Haaveilen räjähtävästä rakkaudesta, sielujen kohtaamisesta ja kirkkaista silmistä, jotka sulattavat viimeisimmänkin jääkimpaleen sisimmässäni. Se haave ei koskaan häviä! Eläköön onnellisuus!

#Insurance #RedCar

 
 
 
Vegan food in Marbella.jpg

OTA YHTEYTTÄ

38 Calle del Pilar
Mijas, 29650
Spain

+34 698438202 (Whatsapp)

  • facebook
  • instagram
  • linkedin
  • generic-social-link

Thanks for submitting!