Tämän viikon keskiviikkona jäin kotiin DANA-myrskyn ja siviilisuojelun lähettämän varoituksen vuoksi. Samoin tekivät lähes kaikki, jotka asuvat punaiseksi merkityllä vaara-alueella. Monelle päivästä tuli oikea vapaapäivä, sillä varoitusaika oli liian lyhyt normaalitöiden siirtämiseksi etätyöksi. Tämä tuli todistettua käytännössä, kun yritin hoitaa muutamia itselleni ja yritykselleni tärkeitä asioita. Ehkäpä kansalliseen huoltovarmuuden suunnitelmaan pitäisi lisätä kohta, joka mahdollistaa työn nopean siirron kotiin hätätilanteissa.
Sateen ropistessa ja jyrinän myötä räiskyessä selailin katkeilevaa sosiaalista mediaa. Kuvat ja viestit tuntuivat olevan yhtä harmaita ja vetisiä kuin ulkona oleva sää. Hetken aikaa pohdin kahta elämää suurempaa kysymystä: mikä on Naton tulevaisuus Trumpin uuden aikakauden myötä, ja miksi yhden euron juustopakkauksessa on vain viisi ohutta siivua? Valitettavasti kumpaankaan yhtä tärkeään kysymykseen ei löytynyt järkevää vastausta. Jatkoin surffailua pahemmasta hätätilasta, jossa olisimme ilman sähköä, vettä ja nettiä. Päädyin siihen, että meillä kaikilla tulisi olla aurinkopaneelit katolla, tarpeeksi suuri vesisäiliö ja varayhteys internettiin.
Alan myös uskoa, että puheet kotivarasta eivät ole pelkkää sanahelinää. Tein suunnitelman omasta kolmen päivän kuivamuonavarastostani. Peruselintarvikkeiden lisäksi lisäsin siihen varmuuden vuoksi kolme Nespresso Ristretto 10 -pakettia. Hyvästä kahvista en haluaisi luopua edes hätätilassa!
Vaikka rankkasade välillä ärsyttää, se luo luonnolle aina jotain uutta. Kohta viljapelot ja kukkaniityt tarjoavat meille puhtaan, vihreän näkymän. Tuo näkymä on sanoinkuvailemattoman kaunis, ja siihen olen täällä Andalusiassa rakastunut.
Comentarios