Nyt kyllä eletään outoa poliittista aikaa. Donald Trump on Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti, jota vastaan ollaan nostamassa raskasta rikossyytettä. Kaikesta huolimatta tuo 190-senttinen hassukampauksinen miljardööri haluaa maailman vaikutusvaltaisimman viran itselleen. Taas kerran.
Koulussa oppimamme puolueeton Suomi ei ole enää puolueeton. Kuulumme Natoon, jossa on mukana myös iso liuta vanhoja Varsovan liiton maita. Maailma ei todellakaan ole samanlainen kuin kylmän sodan loppupuolella vuonna 1982, jolloin Espanja liittyi tuohon mahtipontiseen liittoon.
Suomen eduskuntavaalit muuttivat maamme poliittista kenttää. Vai muuttivatko todellisuudessa ollenkaan? Ainakin ennakkoäänestyksessä Aurinkorannikon suomalaisella seurakuntakodilla kävi sellainen kuhina, mitä en ole koskaan ennen kokenut Suomessa. Oli mielenkiintoista ja hieman utopistista nähdä, kuinka eri vaalipiirien ehdokkaat kampanjoivat ahkerasti myös täällä Suomen eteläisimmässä kunnassa.
Vaikka geopoliittiset muutokset myllertävät, pääsiäinen on aina ollut paikallaan. Se on muinainen kevään juhla talvesta pääsemisestä ja luonnon heräämisestä. Pari tuhatta vuotta olemme juhlineet pääsiäistä kristinuskon tärkeimpänä juhlana: kärsimyskertomuksen kautta ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen. Se on mestarillinen, draamallinen kokonaisuus, jossa onnistuneesti on rakennettu alku-keskikohta-loppu -tapahtumat.
Nyt tätä mestareiden käsikirjoittamaa näytelmää voin seurata myös omalla kylälläni. El Paso de Riogordo -spektaakkelia esitetään viidensadan kyläläisen voimin kuudelle tuhannelle katsojalle. Itse haluan ainakin bongata näytelmästä valokuvaajan, joka on yksi harvoista näytelmään osallistuvista ulkomaalaisista.
