Vettä pitäisi olla ympärillämme aina tarpeeksi. Pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Kehittyneissä yhteiskunnissa se on jopa jokaisen kansalaisoikeus. Kuitenkaan aina se ei ole itsestäänselvyys edes täällä Espanjassa. Vuoristotalomme ei kuulu julkisen vedenjakelun piiriin. Elämme tuontiveden, vanhan vesiauton ja vedentuoja Viktorin varassa. 20.000 vesilitran onnistunut toimitus on aina yhtä juhlaa ja sitä juhlistetaan Dian Fort Natural –pullovedellä.
Olemme itsekin suurimmaksi osaksi vettä. Kehomme tarvitsee sitä uudistumiseen. Päivittäinen 2,5 litraa puhdasta vettä tekee ihmeitä koko keholle. Se pitää painon kurissa ja kirkastaa ihoa. Aamuinen luomusitruuna-ruokasooda-lähdevesi –drinkki on terveyden aatelia. Se todistetusti puhdistaa elimistöä ja vahvistaa vastustuskykyä. Juomanautintona se ei kuitenkaan vastaa sitruunalla ja jäämurskalla höystettyä kivennäisvettä.
Etelä-Espanjan maaseudulla kuivan kesäkauden jälkeen odotamme sadevettä kuin kuuta nousevaa. Maa on kellertävän kuivaa ja karua. Suuri osa kasvillisuudesta on ollut kesätauolla. Myös oma kasvimaamme on kuivunut veden puutteessa. Odotan vielä hetken, että sateet alkavat ja voin istuttaa taas uuden, uljaamman salaattimaan. Unelmoin porakaivosta ja sen loputtomasta vedestä. Silloin Viktor, vanhan vesiautonsa kanssa olisi historiaa ja pihamme kasvimaineen olisi vihreän vehreä keidas koko vuoden.
Andalusiassa ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat voimakkaasti lämpötilan kohoamiseen sekä ääri-ilmiöiden lisääntymiseen. Talvista on jo nyt tullut hieman lämpimämpiä ja sateisempia. Se tarkoittaa meillä haitallisten äkkitulvien lisääntymistä. Nyt korona-aikana päästökehitys on laskenut ja ilmastonmuutos hieman hidastunut. Voisiko siitä ennustaa, että tulevana talvena emme kärsi niin paljon sadeveden aiheuttamista tulvavahingoista?
