Onneksi en ole auringonpalvoja. En usko animistiseen enkä antropomorfiseen aurinkokäsitykseen. Aurinko ei ole minulle arkipäivään rinnastettava parrakas isäolento, eikä kuu maailmankaikkeutta rakastava äiti. Välimerenmaiden muinaiset auringonjumalat Aresta, Helios, Apollon ja Sol ovat muuntuneet päässäni nykyajan kaupallisesti vahvoiksi yritysbrandijumaliksi.
Aurinko on elinkaarensa puolessa välissä. Saamme nauttia sen hehkuvasta vetyfuusiosta ja energiasta vielä 5 miljardia vuotta. Nyt keski-iän saavuttanut aurinko on meille tulevaisuuden vahvin energialähde, jota jopa meidän sukupolvemme voi hyödyntää vahvasti. Emme ole kaukana kaikkien kotitalouksien omista aurinkoenergiayksiköistä ja auringonvoimalla toimivista sähköautoista.
Aurinkorannikolla on yli 320 aurinkoista päivää vuodessa. Aurinko on jumalamme. Se tuo meille yrittäjille jokapäiväisen leipämme. Se tarjoaa mahdollisuuden yrittää ja palvella auringon lämpöön ja valoon suuntaavia asiakkaitamme. Aurinko kiihdyttää serotoniinin tuotantoa kehossamme. Se saa meidät tuntemaan itsemme iloisiksi ja pirteiksi.
En ole kuitenkaan yltiöpäinen auringonpalvoja, vaikka asunkin aurinkorannikolla. Tänäkään kesänä en suunnannut kulkuani rantahietikoille palvomaan tuota massiivista D-vitamiinin, serotoniinin ja rusketuksen lähdettä. Nautin maagista auringonnousuista ja –laskuista, auringon lämmittämistä kesäilloista sekä päivisin supernopeasti kuivuvista pyykeistä.
Aurinko ja auringon kanssa eläminen on kuin samppanjanjuontia. Siitä pitää nauttia, mutta ei antaa koko elämäänsä sille.
Comentários