Nykyään matkustan Aurinkorannikolta aika usein Belgiaan. Brysseli on minulle rakas Euroopan pääkaupunki ja siellä kohtaavat kaikki. Kaupunki tarjoaa EU-hallinnon ulkopuolella mitä mielenkiintoisimpia kokemuksia: korkeatasoisia taide-elämyksiä, gastronomiaa ja arkipäivän luksusta. Aurinkorannikolla ja Brysselillä on yhtäläisyys: vahvat ennakkoluulot ja -asetelmat.
Aurinkorannikko on paljon muutakin kuin armotonta lomailua ja luontaista ihon kuorintahoitoa. Etelä-Espanjalla on Euroopan historiassa tärkeä asema. Nyt tätä asemoidaan uudella tavalla. Helsingin Matkamessujen 2019 Andalusian osasto oli tätä osaltaan esittelemässä meille suomalaisille.
Ryanairin koneen vintage-juliste herätti minussa nostalgisia hurmion tunteita. Julisteessa poika on haltioissaan kuten minä ensimmäisellä ulkomaanmatkallani Riminissä, Italiassa.
Valo, lämpö ja ihmisten moninaisuus vei silloisen pikkupojan mennessään. Alkoi valtava vuosikymmeniä kestävä kaipuu jonnekin, sateenkaaren toiselle puolelle. Tuota kaipuuta paikkailimme perheemme ja sittemmin itsenäisesti lukuisilla ulkomaanmatkoilla.
Lähes kaikki Euroopan maat tuli koluttua, opiskeltua Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Aurinkorannikko sai minut asettumaan aloilleni. Enää en haikaile maailmalle. Olen siellä. Paitsi ehkä talven kylmimpinä kuukausina.
Julisteen sinisilmäinen poika katsoo maailmaa hurmioituneena. Muistan tuon hurmion tunteen. Todellisuudessa tuo tunne ei ole hävinnyt minusta. Toivon, että ei se tule koskaan häviämäänkään.
Maailma on haasteita ja hurmioita täynnä. Sen todisti eilinen Netflix-maratonini. Grace & Frankien 5. tuotantokausi sai minut tajuamaan, että iällä ei ole mitään merkitystä.
En usko iän tuovan liikaa viisautta. Sarjan yli 80-vuotias Jane Fonda ja julisteen nuori poika haaveilevat, katsovat tulevaan ja rakastavat elämää sellaisenaan.
