Helmikuussa oma Facebookini pursuaa toinen toisistaan loisteliaimpia kuvia mantelipuiden kukkimisesta. Tuo maaginen Andalusian vuoristossa kasvava ja massiivisilla EU-tuilla kasvatettava puu on jokaisen valokuvaajan ikuistuksen kohde. Eikä mitenkään turhaan. Mikään ei vedä vertoja näiden valkoisten ja vaaleanpunaisten kukintojen klassiselle kauneudelle. Ei edes kaukokaipuuna lapsuuteni kukkivat omenapuut.
Mantelia ajatellaan usein pähkinänä. Se on kuitenkin luumarja, jonka sisällä oleva siemen on läheistä sukua luumulle, persikalle ja kirsikalle. Mantelit ovat todellista andalusialaista superfoodia. Ne sisältävät paljon vitamiineja, mineraaleja, proteiinia, terveellisiä rasvoja ja kuituja. Manteleiden on sanottu myös alentavan riskiä sairastua sydänsairauksiin ja Alzheimerin tautiin. Ne hillitsevät näläntunteen syntymistä ja vähentävät useille meille tutun vatsarasvan kertymistä. Kaikkea kuitenkin kohtuudella. Mantelit ovat ihanteellinen lisä terveellisen ja monipuoliseen ruokavalioon.
Mantelit ovat myös herkuttelijan valinta. Oma suosikkini on itsepaahdetut rosmariinimantelit, joita paahdan uunissa noin 15 minuuttia. Tuoreet mantelit olen maustanut paikallisella oliiviöljyllä, itsekasvattamallani rosmariinilla ja ripauksella merisuolaa. Yhdenkään espanjalaisen kauppaketjun myymät valmiit paahtomantelit eivät yllä tähän makunautintoon.
En ole yleensä makean ystävä, paitsi omatekoisen mantelikakun. Se valmistetaan 100% mantelijauhosta, oliiviöljystä, agave-siirapista ja itsepuristetusta appelsiinimehusta. Mantelikakun hienostunut maku kruunataan pienellä, mutta vahvalla mantelimaitokahvilla.
Minulle manteli on paljon enemmän kuin onnen etsimistä joulupuurosta. Tuo tuhansia vuosia vanha, roomalaisten kreikkalainen pähkinä on minun andalusialaisen keittiöni perusraaka-aine.
