Alkanut kesä on kuumentanut tunteita täällä Espanjassa. Aina ikuista muutosta tavoittelevat paikallisvaalit ovat taas kerran takana. Kokoomuksen sisarpuolue PP (Partido Polular) teki massiivisen vaalivoiton. Sosialistinen pääministeri pyysi kuningas Felipeä hajottamaan parlamentin ja määräämään maahan ennenaikaiset parlamenttivaalit. Kesän kuumetessa myös poliittinen peli kuumenee entisestään. Siihen ei edes uudet ympäristöä vähemmän kuormittavat ilmastointilaitteet auta, vaikka osa populistisen VOX -puolueen kannattajista niin ajatteleekin.
Espanjassa ei tarvitse paljoa päätä vaivata omilla ehdokkailla. Tarvitsee valita vain puolue, jota äänestää. Puoluekoneisto hoitaa loput. Tällöin pystytään keskittymään oikeisiin asioihin ja turhanpäiväinen, jokaisen ehdokkaan henkilöbrändäys ja epämääräinen some-julkisuus häviävät. Kannattaisiko tätä kokeilla myös Suomessa?
Vaaleja edeltävänä päivänä osuin paikallisen PP –puolueen hurmoshenkiseen vaalitilaisuuteen. Puoluejohtaja esitteli kaikki Kauniit ja rohkeat PP-ehdokkaansa. Listan kärjessä olevat tulivat luonnollisesti valituiksi. Säälin listan hännillä olevia täyte-ehdokkaita. Sääli muuttui kuitenkin nopeasti iloksi, kun puolueen oluthanat aukesivat ja laulu alkoi soida.
Toistakymmentä vuotta olen ollut aina 24/7 saavutettavissa. Pari päivää sitten iPhoneni pimeni kuumuudesta. En muistanut SIM-korttini numeroa. Olin yksin tässä maailmassa. Aivan yksin, ainoastaan omien ajatuksieni kanssa. Minut valtasi vapauden tunne. Olin irti 5g –verkkojen datauniversumista. Laukkuni ei piipannut, puhelimeni ei soinut, Tik-Tokkini ei tikittänyt. Sain ja pystyin mennä sinne, minne halusin. Myöskin ilman Google Mapsiä. Tuo lyhyt verkoton hetki oli minulle tärkeää. Opin oman ajan merkityksen, uudestaan!
