Vaikka täällä Aurinkorannikolla on yli 320 aurinkoista päivää, välillä on myös kylmää. Tosin tuo kylmyys on suhteellinen käsite, ainakin meille suomalaisille. Tammikuun loppupuolella mitattiin koko talven kylmimmät yölämpötilat. Ne painautuivat parin tunnin ajaksi jopa pari astetta pakkaselle. Onneksi tuo kylmyys ei meitä pohjoisen kasvatteja ole paljoa haitannut. Ehkä vain hieman huvittanut.
Pari kylmää tammikuun yötä ei ole ollut este luonnon heräämiselle. Pellot orastavat vihreyttään ja mantelinkukat ovat luoneen taianomaisen satumaiseman. Kylmyys, lämpö, valoisuus ja sade elävät symbioottista yhteiseloaan. Aamun hetkellinen kuura sulaa polttavan auringon alla.
Aina ei tarvitse elää maassa maan tavalla. Ainakaan, jos kysymys on lämmityksestä ja asuntojen lämpötiloista. Minulle arjen luksusta on lämmin koti. Tänäkään talvena en ole palellut enkä ole sulkeutunut yhteen huoneeseen vanhan kaasulämmittimen kanssa. En myöskään ole joutunut kaivamaan naftaliinista vanhoja mummontekemiä villasukkia. Olen päättänyt, että Espanjassa en aio palella. Olen investoinut lämpöön ja sähkön tehoon. Kuusi energiatehokasta ilmalämpöpumppuani ovat hurisseet tasaisesti koko talven. Nyt 9 kW:n sähköteholla voin surutta lämmittää koko taloani, keittää kahvia ja pestä armottomasti pyykkiä. Ja vielä samanaikaisesti käydä suihkussa. Se on minulle todellista luksusta, vaikka moni kotisuomessa pitääkin sitä itsestäänselvyytenä!
Haaveilen nyt tulevasta kesästä. Silloin kevyet toppatakit ja villakangastakit laitetaan kesäteloille. Sekä vaatekerrokset että sähkölaskut pienenevät. Viimainen pohjoistuuli muuttuu lempeän samettiseksi, ihoa hyväileväksi tuulen vireeksi. Luulen olevani kesäihminen!
