Olen varmasti hieman myöhäisherännäinen, sillä vasta nyt vuonna 2016 kirjoitan ensimmäisen, omalla nimelläni olevan blogin. Ensimmäiset blogit ilmestyivät lähes kaksikymmentä vuotta sitten silloisen ihmeellisen netin syövereihin. Edelläkävijät kirjoittivat mitä kummalisemmista aiheista. Ehkäpä myös aivan turhaan. 2000-luvun mainos- ja viestintäbusineksen toimijana kirjoitin myös itse epämääräisiä artikkeleita huulipunien koostumuksesta lasten ja nuorten hyvinvointiin saakka. Ihan vain ansaitakseni omaa elantoani. Luovan alan yrittäjän oli taivuttava kaikkeen. Myös sellaiseen, josta ei ollut aina niin paljoa tietoa.
Tämä blogikokonaisuus käsittelee LIFESTYLEA, omaa ja ympärillä olevaa elämääni. Kerron asioista, joista minulla on nyt tietoa ja kokemusta. Tarkoitukseni on kertoa myös henkilökohtaisista tuntemuksistani. Ne ovat subjektiivisia asioita, mutta yritän parhaani mukaan asettua myös kanssaihmisteni asemaan. Se on vaikeaa. Ei ehkä kirjoittaessa, mutta varmasti elettäessä sitä oikeaa elämää.
Vasta vuonna 2016 olen päässyt irti niistä inhimillisen elämän kahleista, jotka ovat vuosikausia rajoittaneet omaa sananvapauttani. Olen vapaa yritysmaailman sidonnaisuuksista, suomalaisen yhteiskunnan asettamista vaateista ja odotuksista, seksuaalisesta määrittelystä ja parisuhteen tuomista velvoitteista.
Ihminen on outo olento. Vuosikymmenet juoksin epämääräisesti työn, menestyksen, maailmanvalloituksen ja turhanpäiväisten juhlien perässä. Ne antoivat pohjaa ja merkitystä elämälleni, hetkellistä tyydytystä ja katsetta tulevaan. Kaikki tuo täytti elämäni. Samalla se loi epäluuloa ja ahdistuneisuutta. Elin kliseisesti juuri siinä hetkessä. Tätä elämän helminauhaa kannan kuitenkin ylpeänä mukanani, mutta nyt niistä suurimmista kahleista vapaana.
Jos kuljemme elämässämme johonkin oikeaan suuntaan, luulen, että olen nyt oikealla polulla. Näen sen vievän johonkin tuntemattomaan ja se on hyvä. Välillä olin tilanteessa, jossa en nähnyt tätä polkua. Silloin minun oli päästettävä irti kahleista, jotka estivät valon ja oikean suunnan määräämisen. Se oli itselläni vuosien prosessi, tuskaista luopumista pala palata tutusta lifestylesta. Suuntasin katseeni jonnekin, kauas tuntemattomaan. Kohti uutta elämää ja lifestylea.
En ole muuttunut, vaikka suuri osa vanhasta elämästäni onkin takana. Rakastan kauneutta, voimaa ja monimutkaisia analyysejä. En käy edelleenkään kirppareilla. Juon laadukkaita alkoholittomia juomia, syön ulkona ja ajan mielelläni hyvällä autolla. Haluan katsoa merta, suurkaupunkien ihmisvilinää, istua katukahviloissa ja puhua intohimoisesti tuntemattomien ihmisten kanssa. Rakastan 1300 kansainvälistä TV-kanavaani, lukuisia mobiileja päätelaitteitani, mutta myös omaa ainutlaatuista kotiani vuoren rinteellä. Rakennan uusia kuvioita, ihmissuhteita ja taistelen arkipäiväisten, jopa turhien asioiden kanssa. Nyt vain ehkä hieman kahleista vapautuneempana.
Tässä blogisarjassa käsittelen asioita kerrankin rehellisesti ja suorasti. Ensimmäisen kerran elämässäni. Olkoon kysymys sitten ihmissuhteista, menestyksestä tai menetyksestä. Tai vaikkapa sitten biletyksestä Marbellan klubeilla.
