Kuva: Daniel Pérez / Teatro Cervantes
Viimeisen viikon ajan olen pitänyt taukoa perinteisistä ulkoilurutiineistani. Pyöräni on ollut tiukasti tuplavaijerein lukittuna ja sidottuna taloni seinään. Loma siitä on avartanut mieltäni. Maratoninomaisessa taideulkoilussa aivoni ja tunteeni ovat olleet lähes maitohapoilla.
Asturialaisen Rodrigo Cuevasin outo esiintyminen Malagan Cervantes –teatterissa herätti minussa nukkuneen taidekärpäsen eloon. Tuo folkloristinen uuden ajan agitaattori näytti, miten vankka historia elää yhteisöllisessä tulevaisuudessa. Ihailin tuota esitystä ja esiintyjän kokoa 70 olevia hollannikkaita. Ymmärrän taiteen olevan yhteisöllistä ja siltoja rakentavaa. Tuo tunne vahvistui, kun osallistuin samaisena viikkona kylämme valokuvauskurssille. 80 vuoden ikäero potrettikurssilaisten keskuudessa ei tuntunut miltään. Tärkeintä oli antaa, saada ja luoda yhdessä jotain suurta ja mahtavaa. Valokuvauksen suuren merkityksen tällä taiteen viikolla ymmärsi myös Petteri Orpo vieraillessaan Granadassa. Hänen ja Pedro Sánchezin parin minuutin mittaisen pikapotrettikurssin tuloksia voimme ihailla nyt maailmanlaajuisesti. Eläköön kummatkin pääministerimme!
Takana on myös rankka Fuengirolan Feria y Fiestas del Rosario –viikko. Siellä yhdistettiin aitoja historiallisia perinteitä ja disneylandimästä markkinataloutta. Kaikille kaikkea. Minäkin sain osani vuotuisesta Flamenco-esityksestä.
Torstaina vietettiin Espanjan kansallispäivää. Espanjalaisten historia ja siihen liittyvät tarinat ovat perinteikkäitä ja voimakkaita. Nykyaikaista espanjalaista voimaa voimme kuitenkin oikeasti aistia huippuyliopistojen kampuksilla ja niiden ympärille luoduissa teknologiapuistoissa. Ei enää niin paljoa pallomekkojen ja flamenco -kenkien kopsutuksien äärellä.
