Elämäni Costa del Solilla on todellista luksusta. Olen bensiksien ja ennen kaikkea lähiBP:ni suurkuluttaja. Se on melkein toinen kotini tai ainakin uskontoni. Se tarjoaa lähes kaiken, mitä elämältäni tarvitsen. Se on sosiaalinen kohtaamispaikka, epämääräisten tiedonjyvästen keräyspiste, autenttinen espanjalainen leipomo, nälän ja janon sammuttaja sekä gourmet-raaka-aineitteni lähde. Sen alkuperäinen tarkoitusperä on hävinnyt, vaikkakin kulutankin satoja euroja kuukaudessa kallistuneeseen pyhään menoveteen. Ostan Ultimate dieseliä, koska uskon sen olevan hyväksi Jaguarin moottorille. Uskon enemmän hyvään dieseliin kuin Aurinkorannikon seurakunnan paasaamaan sielunpelastukseen.
Uskon BP:hen enemmän kuin koko opittuun uskontojärjestelmäämme. Se auttaa minua aina hetkessä ja hetkessä pitänee kaiketi elää. Auringon noustessa Mijasin vuoren takaa, edessäni avautuu tuttu vihreä katto. Sen alta löydän juuri paistetut, puolivalmisteiset patongit.
Mikään ei ole niin hyvää kuin tuore valkoinen vehnäpatonki BP:n englantilaistyyppisen runsassuolaisen voin kanssa. Tätä aamun nautintoa ei voita mikään.
Bensiksen edessä usein minua houkuttelevat valmiiksi pakatut hedelmät. Ostan usein banaaneja, mandariineja ja sitruunoita juuri tuosta maalaismarkkinoita imitoivasta puisesta kärrystä. Kaltaiselleni supermarkettikansalaiselle nuo hedelmät ovat pakattu helposti mukaan otettavaksi. Olen myös havainnut niiden olevan kohtalaisen edullisia bensa-asemahintaluokassa, joka voi usein olla moninkertainen Mercadona-hinnoitteluun. BP:n kauppaosion valikoima on runsas. Ainakin minulle. Sieltä löytyy myös ruokasoodaa, jota lisään bensa-asemalta ostamaani ei-luomusitruunan mehuun. Lorautan tilkan vesijohtovettä ja juon tuon pyhän ihmeaineen yhdellä kulauksella. Pullovettä en yleensä osta bensikseltä, sillä koen sen olevan liian kallista. Euro ja 20 centtiä on liikaa pullovedestä, vaikkakin se on hyvin jäähdytettyä. Muuten olen kyllä valmis maksamaan BP:n lempijuomastani, Aloe Vera-mangosekoituksesta useita euroja.
Periaatteet ja suhteellisuus eivät aina kulje käsi kädessä. Kuten ei myöskään ehtoollisviini.
Rakastan palvelua ja sitä saan BP:ltä. Tunnen itseni tärkeäksi, kun bensiksen poika täyttää tankkini Ultimate dieselillä. Kruunaan palvelukokonaisuuden antamalla euron tippiä tuosta työstä. Kiitoksen voimalla elän taas seuraavalle tankkaustuokiolle. Palaan aina samalle asemalle. He ovat koukuttaneet minut hyvällä palvelulla, joka varmaan on myös osana BP:n palveluohjesääntöä.
24/7 –sääntö on paras ravintolakulttuurin ohjenuora. Sen ovat huomanneet myös yövuorossa olevat poliisit, palomiehet ja kaupunkien katujen siivoojat. BP on heidän tukikohtansa työvuorojen lomassa. Tehdessäni yötöitä, kiidän BP:lle työvuoroni jälkeen. Silloin on kahden tapaksen, cafe solo doblen ja sandwich mixton aika. Minulla olisi myös mahdollisuus muihin BP:n 24/7 –erikoisuuksiin, mutta olen kaavoihini kangistunut ja otan saman satsin aina samassa pöydässä. Huomaan usein myös samat öiset asiakkaat. Ehkä hekin noudattavat samaa kaavaa ja rituaalia. Se
luo turvaa ja uskoa. Kiitos Sulle, BP:ni!
Comments